Aatos Erkko, yksityinen valtiomies (1932-2012). Kirja on tavallaan hänen elämänkerta. Ainut, jonka hän on hyväksynyt, ja antanut sitä varten haastatteluja, lukenut käsikirjoituksen ja ollut siihen tyytyväinen. Kirjan kirjoitti pitkän uran Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana tehnyt, hänen ystävänsä: Lauri Karèn (1927-2006). Sen sai julkaista vasta Erkon kuoleman jälkeen. Suvun toivomuksesta se julkaistiin vasta tammikuussa 2018.

Jos, se mikä hänestä on tuohon kirjaan kirjoitettu on totta (Ja miksei olisi, jos ei olisi, niin kyllä siitä olisi jo tähän mennessä noussut iso haloo).

Tuon mukaan Erkko oli varsinainen harmaa eminienssi, vai miksi niitä tausta vaikuttajia sanotaan. En kuitenkaan sanoisi takapiruksi. Kirjoittajan mukaan hän tunsi, ja oli kaikkien lähimenneisyyden merkittävien politiikkojen, niin lännen kuin idän kaveri, heidän tapaamiensa järjestäjä ja isäntä useasti.

Asemassaan hän oli vastoin tahtoaan, isälleen ja isoisälleen kuuliaisena, heidän työn jatkajana. Hän olisi halunnut olla mieluummin merimies, kuin se, erimies mikä hänestä tuli.    

Erkko oli hyvän, reilun työnantajan maineessa. Kuulemani mukaan jakelu oli hänen silmissään jossain määrin erikoisasemassa. Siitä kertoo seuraava, kahdeksankymmentä luvulla, pitkän pakkaskauden päätyttyä, hän ostatti noin tuhat kiloa Juhla Mokkaa puolenkilon paketeissa ja määräsi toimistohenkilökunnan jakamaan paketin jokaisella jakajalle yöllä, heidän jakeluvuoronsa aikana. Toinen tapaus. Hän ei antanut myydä myydä Leijonajakelua sinä aikana kun hän oli talossa. 1.4.2003 ilmestyneessä henkilökuntalehdessä Sanomia, hän ilmoitttaa meille jättävänsä paikkansa SanomaWSOY: n hallituksessa ja siten luopuvansa viimeisestä siteestä käytännön toimintaan.
Seuraavaksi päiväksi saimme kutsun tennispalatsiin, sen suurimpaan saliin, jossa meille kerrotaan, että tänä aamuna on allekirjoitettu aie kauppakirja Leijonajakelun myynnistä Postille.